Punksista.

Perjantai. Pilvinen perjantai.

Kunnianhimoinen yrityksemme lähteä Helsingistä puolenpäivän aikaan kariutui aamu-unisuuteen. Edellisvuosista oppineena olimme ajatelleet lähtevämme ajoissa, jotta saisimme automme lähemmäs portteja – viiden jälkeen saapuvat ovat perinteisesti saaneet parkkeerata romunsa pitkän kävelymatkan päähän. Saisimme siis tänäkin vuonna reippailla, mistä en iloinnut. Yhtä harmistunut olin viikonlopun säätiedotteesta: Perjantaina sataisi kaatamalla, lauantaina olisi puolipilvistä ja kohtalaista sadetta, sunnuntaina selkenisi. Toisin sanoen, oivallinen sää punk-festareille!

Punksista taas.

Suuntasimme vihdoin nokkamme ja kokkamme kohti Tampereen liepeillä sijaitsevaa Lempäälää, tarkemmin sanoen Puntalan leirintäaluetta, Puntala Rock -festivaalin kehtoa. Matkalla pysähdyimme Hämeenlinnassa, sillä olimme nälkäisiä ja tarvimme festivaaleille virvokkeita. Paikallista S-Markettia tutkaillessamme huomasimme lähestyvämme maaseutua: Kaupan hyllyiltä ei löytynyt helsinkiläisviherpiiperöille ominaisia vege-eineksiä. Missä olivat fetawrapit, mozzarellakolmioleivät, tai edes vegeroiskeläpät? Olimmeko jo niin kaukana sivistyksestä? Tankattuamme auton täyteen festivaalitarpeita (keissi kaljaa, viunaa sekä epämääräinen määrä lonkeroa), matkamme kohti Lempäälää jatkui. Lähestyessämme määränpäätämme pahin pelkoni näytti toteutuvan: Ennusteiden uhkaama sade alkoi hissukseen hakata tuulilasia.

Päästyämme Lempäälän keisarikuntaan päätimme tutkailla ruokavalikoimaa paikallisesta, sielläkin S-Marketin tunnuksilla kulkevasta kaupasta. Vege-einekset loistivat sielläkin näkymättömyydellään. Olimmeko kahden edistyneen opiskelijakaupungin välisessä sivistymättömässä limbossa vai olimmeko kadonneita lampaita, eksyneinä karskien esi-isiemme jo vuosisatoja sitten näyttämältä lihansyönnin tieltä? Jälkimmäinen vastaus osoittautuu oikeaksi, sillä päätämme soittaa läpi paikalliset hotellit yhden yön majoitus toiveissamme.

Punksis, punksis!

Olemme jo vanhoja, eikä teltan kasaaminen mudan ja kaatosateen keskellä houkuta. Antaa teinien, ikinuorien ja masokistien kokea se ihanuus, me haluamme herätä pehmeästä vuoteesta, syödä tukevan aamiaisen aamulla – ja ennen kaikkea käydä suihkussa. Hotellivalinnaksemme valikoituu ensimmäinen paikka, missä on vapaita huoneita kohtuulliseen hintaan – Vaihmalan hovi. Parin kilometrin päässä Lempäälän keskustasta sijaitseva kartanoidylli tarjoaa 58€/yö hintaan huoneen parivuoteella, WC ja suihku sijaitsevat käytävällä. Kalliimpiakin huoneita olisi ollut, mutta tämä riittää meille.

Mäki.

Puntalassa sade on jo tauonnut. Saamme automme parkkeerattua – odotetusti nälkävuoden pituiselta tuntuvan kävelymatkan päähän – ja ryhdymme raijaamaan persooniamme sekä juomiamme kohti bändi-infoa ja pressipassejamme. Tavoitteemme olla alueella neljän maissa on kariutunut tehokkaasti. Kello on puoli seitsemän ja ehdimme juuri ja juuri näkemään loput SA Int:in keikasta.

Tampere SS:n Mika neuvottelee.

Levitämme vanhusvilttimme mäkeen ja odottelemme skenessä ristiriitaisia tunteita paluullaan herättänyttä Tampere SS:ää. 80-luvulla toiminut tamperelainen HC-bändi on tehnyt paluun tänä vuonna ja mukana on enää vain yksi alkuperäisjäsen, Mika. Leiriimme eksynyt Jaakko kuvailee uuden TSS:n tuovan mieleen Kotiteollisuuden. Hyvä homma, sillä en häpeä myöntää pitäväni kyseisestä yhtyeestä. Keikka alkaa, eikä musiikki kuullosta hullummalta. Uusi materiaali ei ole mielestäni HC:n rankimmasta päästä, mutta se toimii silti. Mutta humalaisesta yleisöstä löytyy tietenkin ne pari valopäätä, jotka kokevat vanhan nimen käyttämisen hyökkäyksenä heidän omaa hyvinvointiaan ja kunniaansa vastaan. Lavalle lentelee tölkkejä ja valopäät huutelevat omiaan, mikä saa Mikan raivostumaan. Keikka keskeytyy ja uhkaa päättyä, mutta hetken ystävällisen neuvottelun jälkeen bändi suostuu jatkamaan loppuun asti. Oikeesti, valopäät. Ainoa mitä lavalle viskotaan on kalsareita. Täyden tölkin voi artistille antaa, muttei tyhjää. Etenkään heittämällä, vaikkei uudistumisesta pitäisikään.

Karanteeni - papat vauhdissa.

Satunnaiset auringonpilkahdukset saavat toivon heräämään – ehkä pahimmilta sateilta vältyttäisiin? Seuraavaksi lavalle astelee Karanteeni, joka on vastuussa minulle syntyneestä mielikuvasta koskien vanhaa suomipunkkia. Papparaisissa on enemmän lavakarismaa kuin kaiken maailman villevaloissa tai jonneaaroneissa. Keikka tulee olemaan ennalta arvattava: Kaikilla on kivaa, porukka tulee tanssimaan – ja näin myös kävi. Sää ikävä kyllä palasi sateen puolelle, joten haimme suojaa läheisten kuusien alta.

Masshysteri, från Sverige.

Seuraavana lavalle astui ruotsalainen Masshysteri. Katsoimme leukat ammollaan lavalle kivunnutta porukkaa. Ne näyttivät lähinnä 15-vuotiailta indierockpojilta. Sama päti musiikkiinkin, mutta kyllähän nyt ulkomaanvierasta piti mennä kuvaamaan! Ainakin Ruotsista asti tullutta! Pari kuvaa tulikin artistista otettua, kunnes odottamaton vesiryöppy iski kameraan. Aha. Ei sitten enää kuvia tänä iltana, vaan kamera saa mennä kiltisti infoon kuivumaan. Tapahtuma suoraan sanottuna vitutti suunnattomasti, sillä jäljellä oli vielä pari kovaa artistia: Japanilainen Crude sekä illan pääesiintyjä, brasilialainen Ratos De Porão.

Herra Orbi Sorbus!

Kuuntelemme Crudea, se on kaunista musiikkia. Lavalla on hyvä asenne ja kaikki toimii. Menkää kuuntelemaan artistia vaikkapa MySpacesta, ellei se ole jo tuttu. Sade yltyy ja tunnemme itsemme vanhoiksi ja märiksi. Päälläni oleva puolipitkä nahkatakki ei ollutkaan maailman paras festarivaate, vaan se on kerännyt sisäänsä veden muodossa varmaankin kymmenen kiloa lisäpainoa. Suuntaamme Lempäälään menevän festaribussin pysäkille, toivoen ripeää pääsyä hotellin lämpöön. Toivomme on turhaa: Sade yltyy eikä bussia näy. Tunti kuluu, seuraavankin pitäisi tulla jo kohta. Vittu. Olen läpimärkä. Tyttöystäväni on sateenvarjon alla, itse olen jo luovuttanut. Peli on menetetty ja olen märkä alusvaatteita myöten. Seuraavaakaan bussia ei kuulu, joten suuntaamme hotellille yksityiskyydillä.

Lauantaiksi luvassa puolipilvistä ja kohtalaista sadetta

Abnormi

Heräämme aikaisin ehtiäksemme hotellin aamupalalle ja pakataksemme tavarat ennen checkouttia. Iän myötä lisääntynyt levontarpeemme kuitenkin saa meidät anomaan ylimääräiset 1,5 tuntia checkouttiin, mikä onneksi kävi päinsä. Sää ulkona näyttää jo paremmalta ja suuntaamme alueelle sielut täynnä toivoa. Ehdimme juuri ja juuri paikalle näkemään Espoon ylpeyden, Abnormin. Äijät ovat rankkoja, kuten on myös musiikkikin.

Riistetyt - edelleen atleettisina

Seuraavana päälavalle olisi pitänyt astella Ahvenanmaalta kotoisin oleva, ruotsiksi laulava Tinner, mutta sen sijaan saammekin ihastella juontajan ilmoitusta peruutuksesta. Mutta ei siinä mitään, paikkaamaan saatiin allekirjoittaneen mielestä jo legendaariseen asemaan päässyt 80-luvulta peräisin oleva Riistetyt! Olisi voinut käydä paljon pahemminkin, etenkin jos ajatellaan Sonispheressä peruuttaneen Anthraxin korvaajaa, Turisasta. Lazze avaa keikan suomimalla perjantaina Tampere SS:ää tölkeillä heitelleitä, mikä saa minut herkistymään. Oikea asenne.

The Over Attacksin lavamenoa No Shamen Sampsalla höystettynä

Seuraava mainitsemisen arvoinen kokoonpano olikin sitten helsinkiläinen The Over Attacks. Meno on kohdallaan, olo on orgastinen sekä lavalla että sen edessä. Hienon keikan kruunaa No Shamen laulaja-kitaristin, Sampsan liittyminen laulukuoroon. Helvetin hieno keikka, tätä lisää.

Mies lahden takaa, Vitun kaunis virolainen

“Kohtalainen” sade rankkenee ja päädymme taas suojaan samaisen kuusen alle. Tapaamme siellä hienoja ihmisiä, kuten venäläispariskunta Anton & Sophian, jotka ystävällisesti tarjoavat vodkaansa. Mukaan seurueeseen liittyy myös päällikalju eestiläinen mies, jonka tiedämme enää vain nimellä “Vitun Kaunis Virolainen“. Hän on vihainen venäläistutuilleen, jotka ovat juoneet kaikki hänen viinansa – mutta se ei paina mieltä pahasti. Myöhemmin Vitun Kaunis Virolainen kutsuu meidät myös 14.-15. elokuuta Eestissä Narvan lähellä järjestettävään Punk’n'Roll -festivaaliin, joka on kuulemma paras punk-festari siellä päin. Päätän mennä sinne jos vain mahdollista, kahden päivän lippu maksaa vain 125EEK (n. 8€) ja luvassa on monta hyvää esiintyjää.

Köydenvetoa, Helsinki vs. Tampere

Sateen keskeltä kuuluu juontajan yritys saada osallistujia perinteiseen Helsinki vs. Tampere -köydenvetoon. Väkeä saadaan tänäkin vuonna kasaan sateesta huolimatta, ja koitos alkaa. Tiukan ja tasaisen (eli: lyhyen ja yksipuoleisen) väännön jälkeen Helsinki on rähmällään mudassa. Häpeän heimolaisiani ja tappion karvas kalkki saa minut melkein kyyneliin. Kokoan itseni nopeasti ja suuntaan takaisin.

Gum Bleed: Kiinalainen punkkari ilmassa.

Päälavalle astelee seuraavaksi harvinaista herkkua, Gum Bleed. Kiinalaisia bändejä näkee kohtuullisen harvoin näin kaukana. Jätkillä on selvästi yritys päällä ja toiveissa vakuuttaa pohjoisen kansat kotimaansa vähitellen kasvavasta skenestä. Punk on Kiinassa huomattavasti enemmän marginaalimusiikkia kuin meillä, eikä valtiovalta ole vielä lähtenyt valvomaan tekemisiä. Nähdyn ja kuullun perusteella tulevaisuus on aurinkoinen.

Armageddon Clock

Aina yhtä viihdyttävän Armageddon Clockin jälkeen lavalle astelee brasilialainen Lobotomia. Energinen HC-bändi on viihdyttävä jonkin aikaa, mutta paahdon yksipuolisuuteen kyllästyi suhteellisen nopeasti.

Born To Hate

Brittiläisiä nahkanaamoja odotellessamme käymme katsastamassa espanjalaisen tyttöenergiaa tarjoilevan Born To Haten. Musiikki on kohtuullisen toimivaa, ja yhtyeen basisti on suunnilleen saman kokoinen kuin soittimensa. Ja vihainen. Hyvin vihainen nuori nainen. Hyvin vihainen, pieni, nuori nainen. Aww, suloista, mutta musiikki ja meno oli toimivaa.

Leatherface - Frankie Stubbs

Leatherface - Dickie Hammond

Leatherface - Graeme Philliskirk

Seuraavana vuorossa on viikonlopun kohokohta, lähes kulttistatusta nauttiva Leatherface. Bändin asteltua lavalle ymmärrän nimen nykyisen osuvuuden: Laulaja-kitaristi Frankie Stubbsin naamassa näkyy vanhuuden merkkejä, mutta se vain lisää musiikin toimivuutta. Musiikillisesti mieleen tulee enemmänkin jonkinlainen soitamme-poliittisesti-kantaaottavaa-vakavaa-rock-musiikkia -orkesteri, mutta lavalta huokuva rento fiilis pelastaa kaiken.Nautiskelemme keikasta kunnes tunnemme olomme vanhoiksi ja väsyneiksi, sateeseen kyllästyneiksi. Päätämme ajaa yötä myöten takaisin Helsinkiin, jossa meitä odottaa lämmin ja pehmeä vuode sekä mahdollisuus nukkua pitkään mukavasti. Öinen moottoritie kiitää allamme ja tyttöystäväni nukkuu matkustajan paikalla. Mieleeni palautuvat tänäkin vuonna saadut uudet tuttavuudet, rento meno ja hyvät bändit. Puntala 2010, we’ll be there.

Toimittajat kiittävät

• Jysky & muut organisaattorit, hyvät kekkerit taas kerran
• Vitun kaunis virolainen & muut uudet tuttavuudet
• Yleinen Puntala-fiilis 2009
• Festareiden vegesafkat – kotimaan festariruuan parhaimmistoa taas kerran

Toimittajat eivät arvosta

• Kaatosadetta
• Perjantaiyön sateeseen ja pimeyteen kadonnutta bussivuoroa
• Omaa henkistä vanhuuttaan

Puntala Rock järjestettiin 24.-25.7.2009 Puntalan leirintäalueella, Lempäälässä. Tapahtuman viralliset sivut löytyvät osoitteesta:
http://www.puntala-rock.com/

Bonuksena lisätietoa Vitun kauniin virolaisen mainostamasta Punk’n'Roll-festarista, käykää katsomassa.
http://2009.punknroll.ee/

Teksti
Erkka Pynnönen

Kuvamateriaali
Erkka Pynnönen & Milla Rajalin

Muista tarkastaa festaritunnelma ihmeellisine ja ihanine ihmisineen alla olevasta kuvagalleriasta!

Aiheeseen liittyen:

1. Iloiset Gootit: Lumous 2009